Suomeen tuotiin ainakin yksi mau 1990-luvulla, mutta tietääksemme vasta meidän Azizamme on ensimmäinen Suomessa syntynyt rotunsa edustaja. Mau on siis sekä rotuna sinällään että erityisesti täällä meillä varsin nuori rotu. Valitettavasti jo Suomessakin on rodun nimellä kaupiteltu pentuja, jotka eivät ole missään rekisterissä ja joilla ei ole mitään tekemistä rodun kanssa.
Meidänkin kissojemme taustalta löytyy tiettyjä kantakissoja jo melko lyhyenkin matkan päässä. Lähimpänä alkujuuriaan on Nuppu, jonka taustalta löytyvät molemmat kymmenisen vuotta sitten Ranskaan tuodut egyptiläiset kissat Sahoure of Fondcome ja Maslama of Fondcome, joka on Nupun yksi isoisoisä. Kantanaaraamme Kiijan takaa jo 12. polvesta löytyvät kaikkein alkuperäisimmät prinsessa Troubekovskin kissat ja Kiijassa on myös ripaus intialaista linjaa. Upin taustalta löytyy parikymmentä vuotta sitten Egyptistä tuotuja kissoja ja myös Manun takaa löytyy intialaista linjaa.
Standardien mukaan egyptinmau on keskikokoinen lihaksikas kissa. Se on kuitenkin melko elegantti, tosin ruumiinrakenteessa on jonkin verran eroja eri linjojen välillä. Vartalo ei saisi olla liian pitkä, mutta ei kuitenkaan liian lyhytkään. Kokonaisuutena kissan pitäisi olla hieman korkeuttaan pidempi. Käytännössä meidän kokemuksemme mukaan aikuiset naaraat painavat noin 3-4 kg ja urokset noin 5-6 kg. Aikuisiin mittoihinsa mau kehittyy melko hitaasti eikä kaksivuotiaskaan ole vielä välttämättä lopullisessa koossaan. Verrattuna kahteen muuhun täplikkääseen rotuun ocicatiin ja bengaliin, mau on elegantimpi rakenteeltaan. Maun ilme on tarkkaavainen ja sitä kuvataan usein huolestuneeksi. Häntä on sopusuhtainen suhteessa vartaloon, ei liian lyhyt mutta ei ylimittaisen pitkäkään. Tassut ovat melko pienet ja hieman soikean muotoiset.
Upi. Kuva: Kaisa Haapa-aro
Yleensä ensimmäinen asia, johon ihmiset kiinnittävät huomiota, on maun näyttävä turkki. Varsinkin hopeatäplikkäiden turkki vetää ihmisiä puoleensa. Turkin pitäisi olla lyhyt ja vartalonmyötäinen. Hopeatäplikkään ja ruskeatäplikkään turkki on sileä, mustasavun jopa silkkinen. Kuvion pitää olla hyvin pohjaväristä erottuva. Ainoa hyväksytty kuvio on täplikäs, vaikka klassisia tabbyja joskus syntyykin. Täplien koolla ja muodolla ei ole merkitystä standardien mukaan. Eri kasvattajilla ja tuomareilla on luonnollisesti omia näkemyksiään kuviosta. Turkki on helppohoitoinen, vaikka irtokarvaa jonkin verran lähteekin. Kissa kannattaa totuttaa turkin hoitoon, jolloin irtokarvojen poistosta tulee rutiinia ja turkki pysyy hyvässä kunnossa. Mustasavun turkki on ohuempi kuin hopeatäplikkään ja sitä irtoaa vähemmän.
Enna. Kuva: maukuja.blogspot.fi Upi. Kuva: Pekka Savolainen
Egyptinmaulla on kolme yleisesti hyväksyttä väriä: hopeatäplikäs, mustasavu ja ruskeatäplikäs, jota usein kutsutaan pronssiksi. Joissakin kattojärjestöissä myös musta ja/tai sininen ovat tunnustettuja värejä, mutta niillä ei yleensä ole näyttelyoikeuksia. Hopeatäplikäs on suosituin maun väri ja koska hopea dominoi mustaa ja kuvio kuviotonta, on hopeatäplikäs myös yleisin väri. Hopeatäplikkäällä siis on hopeisella pohjalla mustat kuviot. Ruskeatäplikkäällä kuviot ovat tumman ruskeat tai jopa mustat, pohjaväri on lämpimän ruskea. Ruskean sävy kyllä vaihtelee aika paljon ja hopealinjoista tulevat ruskeatäplikkäät maut ovat usein kylmemmän ruskeita. Mustasavu on kaikkein erikoisin väri sikäli, että näennäisestä kuviottomuudestaan huolimatta tällä rodulla nimenomaan toivotaan täplikkään haamukuvion erottuvan selvästi. Muilla roduilla savukissoilla haamukuviot eivät ole toivottavia. Aika monella mustasavulla haamukuviot näkyvät melko huonosti. Meidän kissoistamme ja kasvateistamme paras mustasavuvärin edustaja on Enna ja myös Laila vaikuttaa lupaavalta. Hopeatäplikkäistämme Kiijalla on puhdas ja kaunis pohjaväri ja paljon pieniä täpliä, jotka voisivat olla vielä hieman mustemmat. Upilla ja Nupulla on isommat täplät ja erittäin hyvä kontrasti kuvion ja pohjavärin välillä.
Klassinen tabby on resessiivisesti periytyvä kuvio, eli molempien hopeatäplikkäiden vanhempien pitää olla kuvion kantajia, jotta pentueeseen syntyisi tätä kuviota. Meillä on toistaiseksi syntynyt yks tabbypentu, osoittaen että sekä Nuppu että Upi kantavat tätä kuviota. Klassiset tabbyt ovat todella kauniita kissoja ja luonteeltaan yhtä upeita kuin täplikkäät sisaruksensakin, mutta niillä ei ole sertioikeuksia näyttelyissä eikä niitä suositella käytettävän kasvatukseen. Eri järjestöjen suhtautuminen kuvioon vaihtelee.
Nuppu Iltavilli Fareed Fetket, "Ale", on kuvioltaan klassinen tabby. Kuva: Ville Jantunen
Maun pää on sopusuhtainen vartaloon nähden ja kaikilta linjoiltaan pehmeä, ei kuitenkaan pyöreä. Suoria linjoja ei pitäisi olla. Kuono levenee pehmeänä kiilana poskiin, jotka eivät ole erityisen pulleat. Profiilissa on kevyt painauma ja otsa on pehmeästi pyöristynyt. Otsalla on kuviolle tyypillinen M-kuvio. Kun katsoo meidän kissojemme kuvia ja arvioi tyyppiä niistä, paras pään tyyppi on Azizalla ja Nupulla.
Aziza
Turkin lisäksi myös maun silmät herättävät usein ihastusta. Standardien mukaan silmät ovat karviaismarjan vihreät. Puoleentoista vuoteen saakka keltaista väriä ei pidetä virheenä näyttelystandardeissa, mutta omien kokemustemme mukaan kehittymistä silmien värissä tapahtuu usein jopa kahteen vuoteen saakka. Silmät eivät ole pyöreät eivätkä itämaisen viirumaiset vaan lähinnä mantelin muotoiset. Silmät ovat olennainen osa ilmettä, mutta eivät mitenkään erityisen isot kuitenkaan. Kaikki maun omistajat tietävät, että silmien väri vaihtelee kissan mielialan ja aktiivisuustason mukaan. Joskus hyvinkin vihreäsilmäinen kissa voi välillä näyttää melko keltasilmäiseltä. Joissakin linjoissa on ilmaantunut myös sinisilmäistä mauta, mutta Suomessa niitä ei ole ainakaan toistaiseksi nähty. Meidän kissoistamme varsin monella on hyvät silmät, ehkä parhaimmat ovat Upilla, Azizalla ja Kiijalla.
Upi. Kuva: Kaisa Haapa-aro
Korvat ovat myös olennainen osa ilmettä ja osoittavat kissan tarkkaavaisuutta. Niiden kuuluu jatkaa pään linjoja ja olla keskikokoiset tai suuret. Hieman ristiriitaa on FIFé:n standardissa, jonka mukaan korvien pitää kuitenkin olla pystyt. Pään linjoja jatkavat korvat kuitenkin ovat luonnollisesti aavistuksen sivuille päin laskeutuneet, mutta eivät kuitenkaan mitenkään itämaiseen tapaan. Korvien pitäisi olla tyvestä avoimet ja niiden päät ovat aavistuksen pyöristyneet ja niissä voi olla tupsut. Kun katsoo meidän kissojemme korvia niin omasta mielestämme parhaat korvat ovat Upilla ja Azizalla sekä Nupulla.
Maun ilmettä kuvataan usein huolestuneeksi.
Upia huolestuttaa. Kuva: Kaisa Haapa-aro
Luonne
Omien kokemustemme perusteella mau on vilkas ja aktiivinen kissa, joka haluaa osallistua perheen jokapäiväiseen elämään. Se on mukana arkiaskareissa ja keksii itsekin itselleen tekemistä. Moni mau osaa leikkiä itsenäisesti leluillaan, mutta kyllä ihmistenkin tarjoamaan aktivointia tarvitaan. Kokemustemme mukaan maut tulevat hyvin toimeen toisten kissojen kanssa, eivätkä ole riitaa haastamassa. Koirista on myös hyviä kokemuksia. Ihmisten pitää varautua tarjoamaan aktiviteetteja päivittäin. Kissakaveri on kuitenkin paikallaan ja tarjoaa parhaan seuran ja leikkikaverin. Ihmisiin mau kiintyy voimakkaasti ja saattaa valita perheestä oman ihmisensä, joka saa rakkautta ylitse muiden. Meidän kokemustemme mukaan maut tykkäävät olla ihmisten lähellä, mutta eivät suinkaan aina välttämättä sylissä vaan siinä "tassun mitan päässä". Hellyyttä osoitetaan puskemalla ja kehräämällä ja tulemalla viereen kellimään. Maut juttelevat jonkin verran, mutta yleensä ääni on melko vaatimaton eikä lainkaan häiritsevä. Äänteitä ja äänensävyjä on paljon erilaisia, kukin eri tilanteita varten.
Kiija 4kk tutustumassa uteliaana ulkotarhaan. Kuva: Eva Piiparinen
Terveys
Pienehköön populaatioon nähden mau on mielestämme varsin terve rotu, mikä mahdollisesti johtuu uusien egyptiläisten tuontikissojen vaikutuksesta. Luonnollisesti uusi kissa voi myös tuoda populaatioon sairauksia, mikäli sillä sattuu sellaisia olemaan. Vakavimmista sairauksista hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) on sellainen, mitä olemme kuulleet joskus rodussa esiintyneen. Tätä kissojen tavallisinta sydänsairautta esiintyy käytännössä kaikissa kissoissa rotuun katsomatta, myös suomalaisessa maatiaiskissakannassa. Olemmekin tutkineet siitoskissojemme sydämet ultraäänitutkimuksella. HCM on siitä ikävä sairaus, että se vie nuoria kissoja äkillisestikin, joten olemme halunneet osaltamme yrittää varmistaa, että suomalaiseen populaatioon tämä sairaus ei pääsisi tulemaan. Ilmeisesti se on kuitenkin melko harvinainen maulla yleisesti ottaen ja meillä ei ole tiedossamme yhtään tapausta.
Yleisin ongelma, johon rodun kanssa törmää, ovat erilaiset iho-oireet eli pääasiassa kutina. Taustalta on usein löydettävissä jokin yliherkkyyttä aiheuttava ulkoinen tekijä, kuten ruoka-aine tai ympäristön allergeeni kuten siitepöly. Maunaarailla kutinaa tuntuu esiintyvän enimmäkseen hormonaalisiin stressitiloihin kuten kiimaan ja tiineyteen liittyen. Monet kasvattajat ajattelevat näiden olevan hormonaalisia kutinoita, mutta mielestämme todennäköisempää on, että kissa on lievästi atooppinen ja elimistön stressitilanne sitten laukaisee oireet. Tämä asia on kuitenkin varmuudella osoittamatta suuntaan tai toiseen. Steriloinnin myötä oireet yleensä kuitenkin loppuvat. Samaan atopian tautikompleksiin kuuluu astma, jota valitettavasti silloin tällöin rodulla esiintyy. Onneksi kissojen astman hoito on kehittynyt huomattavasti. Muutamalla maunaaraalla tiedämme tiineys- tai imetysaikana ilmaantuneen huuleen eosinofiilisen granulooman, jonka ajatellaan olevan myös osa tätä samaa tautiryhmää, tosin sen syntymekanismeista on eläinlääkäreillä eri mielipiteitä. Moni maukasvattaja on meille sanonut, että jokainen kasvattaja törmää näihin oireisiin, mutta meidän päämäärämme on pyrkiä parantamaan terveyttä valitsemalla kasvatuskissat erityisen tarkasti. Pyrimme välttämään myös aivan nuorten kissojen käyttöä kasvatuksessa niin pitkälle kuin se on mahdollista.
Suusairauksia eli käytännössä parodontiittia ja ilmeisesti myös hampaiden syöpymiä (FORL) rodussa myös esiintyy harvakseltaan. Näiden sairauksien syntymekanismeja ei tunneta, mutta joistakin muista roduista saatujen kokemusten perusteella ne voivat olla ainakin jossain määrin periytyviä. Tätäkin sairautta esiintyy myös maatiaiskissoillakin. Ongelmia voidaan kaikkien kissojen kohdalla ennalta ehkäistä opettamalla kissa tottumaan hampaiden harjaukseen. Meillä ei ole kasvatuksessa yhtään kissaa, jonka suvussa tietäisimme hammasongelmia olleen.
Muilta mau kasvattajilta olemme hiljattain kuulleet, että rodussa on joskus aiemmin esiintynyt joitakin tapauksia patellaluksaatiota eli polvilumpion löysyyttä. Kaikkien omistamiemme siitoskissojen polvet testataan ennen siitoskäyttöä.
Pieniä hännän pään jäykistymiä esiintyy kuten muissakin roduissa ja niiden periytyminen tuntuu olevan monitekijäistä. Niistä ei kuitenkaan ole kissalle mitään haittaa ja ne vaikuttavat korkeintaan näyttelymenestykseen.
